Resurssiviisautta

Into osallistui muutama päivä sitten Thermopolis oy:n juhlaseminaariin Lapuan Vanhassa Paukussa. Thermopolis oy on toiminut jo 11 vuotta, ja kiirettä taitaa pitää, kun 10-vuotisjuhla ehdittiin järjestää vasta nyt! En oikeastaan ihmettele, koska Thermopolis on aktiivisesti mukana monessa ja saanut paljon aikaan. Mukavaa, että lopulta ehtivät järjestää myös juhlan, koska juhlaan oli syytä.

Seminaarissa Sitran johtava asiantuntija Lari Rajantie avasi resurssiviisaudun käsitettä ja käytännön toteutusta arkielämässä ja tulevaisuuden yrityksissä.  Jyväskylän kaupunki on toiminut koelaborationa resurssiviisaiden ratkaisujen testaamisessa. Mm. paljon keskustelua herättänyt ylijäämäruuanmyynti ulos koulukeittiöistä on yksi Sitran kanssa yhteistyössä suunniteltu kokeilu. Muita kokeiluja ovat olleet esimerkiksi ilmainen joukkoliikennepäivä ja korjaustori.

Resurssiviisaus liittyy oikeastaaan kaikkeen: Luonnonvarojen käyttöön, liikenteeseen, elämäntapaan, energiaan, kulutukseen, jätteisiin, tuotantoon, asumiseen, ekosysteemiin, paikallisuuteen.... Resurssiviisaus ei ole välttämättä monimutkaisia asioita, vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä pieniä valintoja. Yhteinen nimittäjä on luonnonvarojen säästäminen.

Arkipäivän lisäksi resurssiviisaus toteutuu ns. teollisisssa symbiooseissa: Tällaisessa systeemissä useampi yritys toimii yhdessä ja rinnakkain niin, että yhden prosessit tuottavat toiselle energiaa tai materiaaleja. Tällöin ulkopuolisen energian tarve, kuljetukset, luonnonvarojen tarve ja jätteen määrä vähenevät samalla kun tuottavuus lisääntyy. Yksi esimerkki tällaisesta teollisesta symbioosista on Honkajoen Kirkkokallion teollisuuspuisto.

Miksi resurssiviisaus on niin tärkeää? Suomessa luonnonvaroja riittää, ja niitä meillä myös kulutetaan. Tästä syystä Suomen markkinoille kehitetyt tuotteet eivät ehkä menesty muualla: jos esimerkiksi energiankulutukseen tai luonnovarojen kulutukseen ei ole kiinnitetty huomiota, tuote ei mene kaupaksi Keski-Euroopassa. Useiden meille tärkeiden luonnonvarojen käytön lakipiste on saavutettu. Tämä tarkoittaa, että globaalisti varantoja ei voi hyödyntää enempää, koska ne eivät uusiudu riittävän nopeasti (puhdas vesi), tai niiden esiintymät ovat vaikeasti hyödynnettävissä (öljy, kupari, nikkeli, sinkki jne). Talouskasvu on vauhdittanut luonnonvarojen käyttöä niin, että tällä hetkellä uusiutuvia käytetään 1,5 kertaisesti siihen verrattuna kuin ne itse asiassa uusiutuvat – ja kysyntä vain lisääntyy. 

Myös kilpailu resursseista kiihtyy. Esimerkiksi meille niin tärkeän öljyn uusien ja vaikeammin tavoitettavien lähteiden hyödyntäminen vaatii entistä suurempia investointeja. Tämä tietysti nostaa hintaa ja samalla keskittää tuotantoa yhä suuremmille yrityksille. Lari Rajantie kuvasi tähän liittyvää riskiä vertaamalla näitä jättimäisiä yhtiöitä dinosauruksiin: maailma, jossa koko on keskeinen kilpailutekijä, on haavoittuvainen toimintaympäristön muuttuessa äkillisesti: Meteoriitti tuhosi dinosaurukset, mikä kaataa öljy-yhtiöt?

Tulevaisuuden kilpailutekijä ja kestävä toimintatapa onkin pieni koko ja ketteryys: Kaikki eivät toki menesty, mutta suuresta joukosta nousee aina muutama, jotka kehittävät tulevaisuuden ratkaisuja.

Yrittämisen maailma siis muutttu seuraavasti:

Koko → Ketteryys

Tulos → Tarkoitus

Yksin → Yhdessä

Omistaminen → Jakaminen

Myös paikallisuus nousee uuteen arvoon, tai on jo noussut. Teollisissa symbiooseissa hyödynnetään lähellä tuotettua materiaalia tai energiaa ja samalla raha kiertää paikallistaloudessa hyödyttäen paikallista yhteisöä.

Miten omassa elämässään voisi toteuttaa resurssiviisautta ja muodostaa vaikka yhteisöllisiä symbooseja? Kylän yhteinen lounas kyläkoululla, kierrätyspiste, kimppakyydit/yhteisautot vai yhteinen tuulivoimala? Voisin aloittaa siitä, että pesen kahvikupista viime viikon kahvit, ettei tarvitse käyttää kertakäyttömukia. Ai niin, teen tuottaminen kuluttaa muuten paljon vähemmän luonnonvaroja kuin kahvin...

Pohdiskelee,

Into

KAAVOITUS KYLÄKEHITTÄMISEN AVAIN

KOTOPESÄ-hanke teki lauantaina tutustumisretken Pohjaslahden  kylälle Mänttä-Vilppulaan. Matkassa oli mukana parikymmentä kyläintoilijaa Järviseudun tähtikylistä.  Pohjaslahdella meitä oli vastassa kyläpäällikkö Timo Ojala ja kansanedustaja Arto Pirttilahti sekä kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti. Pohjaslahti on valittu vuoden 2009 Pirkanmaan kyläksi. Kuulimme Kytkylä-hankkeesta, jonka tavoitteena oli luoda edellytyksiä sellaiselle kyläsuunnittelulle, joka pohjautuu tietoon ja ymmärrykseen kylänlaajemmista vuorovaikutusverkostoista.  Hankkeella on toteutettu Pohjaslahden verkostokylään liittyvä asuinalue- ja kehittämissuunnitelma kylätoimijoiden, tutkijoiden ja suunnittelijoiden yhteistyöllä.

Pohjaslahden rantaosayleiskaavaan kytkeytyvällä kyläosayleiskaavalla on luotu uusia rakennuspaikkoja ja eheytetty kylän rakennetta. Pohjaslahden rantaosayleiskaavan muutos ja kyläosayleiskaava löytyvät verkosta. Esittely- ja juttutuokion jälkeen jatkoimme lounaalle paikalliseen Wanha Vankka -kyläpubiin, johon emäntä oli kattanut maittavan lounaan. Harvassa kylässä on oma viihtyisä olohuone! Kannattaa poiketa. Pohjaslahdesta iloisen kyläjoukkueen retki jatkui virkistäytymään Tampereen IKEAan sisustusostoksille ja Lempäälän Ideaparkkiin. Kotimatka koetteli jo sitten istumalihaksia, mutta sitä ei hyvässä seurassa huomannut.

Matkailu avartaa

INTO

Mutta eihän meillä ole mitään .....

on  varsin yleinen aloitusrepliikki, kun mietiään millaisia asioita kylistä voisi nostaa esille kylän kotisivulle tai kertoa vieraille. Pieni on kaunista. Tässä INTOilun arvoinen asia: Koulujen pihoista löytyy pysäköintitilaa opiskelijoiden mopoautoille ja muille menopeleille.

Traktoreillekin on omat väljät parkkiruudut! Ei voi muuten tällä asialla kovin moni ruuhkasuomen kylä ja koulu itseään markkinoida, kun  pihaan mahtuu vain polkupyörät ja opettajien autot.

Mitähän muita pieniä ylellisyyksiä me ei itse täällä nähdä tai arvosteta?

Pohtii
INTO