Maakunnan katolla: Suokonmäki

Nykyään Alajärveen kuuluva Lehtimäen entisen kunnan alue siirtyi vuoden 2014 alusta Kuudestaan ry:n toiminta-alueesta Aisaparin alueeseen. Muutos oli sinänsä luonteva, koska ns. vanha Alajärvi jo Aisaparin alueeseen kuului.

Varsinaisesti Lehtimäki pääsee Aisaparin toimintaan kiinni, kun ohjelmakauden 2014-2020 varat saadaan käyttöön. Olen kuullut, että Lehtimäellä on jo hankeideoita valmiina, mikä on hieno juttu. Nyt kun vanhaa ohjelmakautta vielä lopetellaan uuden alkua odotellaan, emme ole malttaneet olla aloittamatta tutustumista Lehtimäkeen ja sen ihmisiin. Vuoden ensimmäinen hallituksen kokous pidettiin vanhan kunnantalon valtuustosalissa, ja Kotopesä- hanke on piipahtanut mm. Ränkipäivillä.

Käväisin Yhteinen Ympäristö – hankkeen piikkiin katsastamassa, mitä kuuluu kotiseutumuseon pihan perinnebiotooppialueelle. Ilokseni huomasin että sitä, kuten myös itse museota kunnostettiin. Samalla reissulla sitten kävin katsomassa lähempää usein kaukaan ihailemaani Suokonmäen näkötornia. Suokonmäki itsessään on arvokas maisema-alue, josta Ilkka-lehtikin taannoin kirjoitti. Ja kyllä se kylätie kaunis olikin. Viimeistään näkötornin pihassa alkoi tulla tunne, että ollaan kaukana lakeuksilta, vaikka samassa maakunnassa ollaankin. 

Näkymät jo tornin juurelta olivat huikaisevat, vaikka ainakaan minä en saa sitä valokuvaan vangittua. Se on kuulkaa itse koettava.

Näkötornin vieressä on kaunis kotiseututalon pihapiiri. Se ja koko alue on siisti ja hoidetun näköinen. Näkötornin takaa löytyy huoltorakennuksesta WC:t. Näkötornin sisäänkäynnin edessä oli liiketunnistimella syttyvät valot. Hyvä, paitsi että heinäkuussa klo 12 päivällä ne paloivat minulle aikalailla turhaan. Saisikohan valoihin vielä hämäräkytkimen?

Itse näkötornikin on vaikuttavan näköinen. Se ei ole muodoltaan ihan tavanomainen, mitä ei kauempaa maantieltä huomaa.

Mutta pitihän sinne kiivetä. Ovi oli auki, ja eteisestä löytyi vieraskirja. Vaikka tyhjiäkin sivuja vielä oli, oli osa vieraista kirjannut käyntinsä pöytään ja seiniin. No, oman nimmarini laitoin kirjaan, enkä ollut ensimmäinen kävijä sinä päivänä. Vieraskirjan vieressä oli lipas vapaaehtoista käyntimaksua varten. Kyläyhdistyksen talkoovoimin ylläpitämänäkin näkötornin huolto vaatii varmasti myös rahaa. Hyvä että sitä kehdataan pyytää, tämä ei aina yhdistystoiminnassa ole itsestään selvyys.

Niin se kiipeäminen: Ilma oli taas ”mitä parhain” tällaiseen ahkerointiin, + 30 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Mutta toisin kuin Ammeskalliolla, tällä kertaa muistin ottaa vettä mukaan, ja niinpä lähdin reippaasti ylös päin.

Jos saatuu olemaan sitä tyyppiä, jota huimaa jo jakkaralle noustessa, eivät näkötornit ole aivan ykköskohde. Suokonmäen näkötorni on kuitenkin melko miellyttävä paikka, koska portaat eivät ole kovin jyrkät, ja ennen kaikkea koska ne ovat umpinaiset; kiivetessä ei tarvitse ihailla saavutettua korkeutta kengänkärkien välistä. Välille on myös varattu penkkejä lepotaukoa varten.

Ylhäältä näkymät ovat sitten huimat. On kuulema sanottu, että tornista näkyisi seitsemän kirkon tornit. Laskea voi myös kännykkämastoja. Kuvat on otettu ikkunan läpi, ja raidat ovat siis ikkunan heijastumia.

Tämä taitaa olla Ähtärinjärvi.

Tornista alas kiivettyäni kävin vielä tutustumassa viereiseen kotiseututaloon. Sen ovi oli lukossa, mutta pihapiiri oli ihan mukava nähdä.

Jaloissa tuntui kiipeäminen, ja aloinkin siinä laajan piha-aluetta ylittäessäni suunnitella kuntopiiriä, jossa yksi laji olisi näkötorniin kiipeäminen. Pihalla mahtuisi suurempikin ryhmä vaikka kahvakuulailemaan.

Kiitokset Suokonmäen kylille hienosta kohteesta!

Into